Majakkablogi


Jätä kommentti

Järjestötoiminta nuoren silmin

Sosionomiopintoihini kuuluva yhdeksän viikon harjoittelu on kulunut vauhdilla. Näiden viikkojen aikana ihastuin Ylitornioon ja järjestöistä nousevaan me-henkeen, ja Meri-Lapin järjestökenttä näyttäytyi minulle aivan uudella tavalla kaiken touhuamisen keskellä. Parhaiten järjestöissä toimiviin ihmisiin tutustui tapahtumia järjestettäessä, sillä yhdessä tekeminen oli mitä parhain tapa tulla tutuiksi toistensa kanssa. Innostuin niin herkästi kaikesta siitä, missä sain olla mukana. Majakalla töitä tehdessään saa olla oikea jokapaikanhöylä, mikä on kaltaiselleni tarmokkaalle ihmiselle mieluisin tapa toimia. Kerkesin olla mukana toteuttamassa Unelmien liikuntapäivää, matkaa Kumppanuuskeskukseen sekä erinäisiä messuja ja esittelytilaisuuksia Majakalla. Parhaimpia hetkiä harjoittelun aikana olivatkin ne, kun pääsin kohtaamaan kymmenittäin alueen kahdesta tuhannesta järjestöistä. Ihmisiä kohdatessa paljastuu kaikkea sellaista uutta, mitä ei koskaan tulisi itse edes ajatelleeksi. Siinä piilee yhteistyön voiman salaisuus.

Suomalaiset ovat omalla tavallaan järjestökansaa. Lähes jokainen tuntee jonkun, joka toimii vapaaehtoisena tai on ainakin jonkin järjestön kannatusjäsen. Useimmilla järjestötoimijoilla, kuten myös minulla, on tapana olla mukana monenlaisessa toiminnassa yhtä aikaisesti. Vapaaehtoistoimintaa tehdessä ei lasketa minuutteja, ja vaikka järjestökentällä toimiessa kuluukin helposti aikaa, ei se ole koskaan hukkaan heitettyä. Jokainen järjestötoimintaan käytetty minuutti on arvokas niin myös itsensä kuin kaikkien muidenkin kansalaisten kannalta. Mielestäni hyvinvoinnin kannalta merkityksellisintä onkin se, että on mahdollisuus käyttää aikaansa mielekkäällä tavalla ja tehdä juuri sitä, missä kokee olevansa hyvä ja tarpeellinen. Hyvinvointia Meri-Lapissa yhteistyöllä -hankkeeseen osallistuessani sainkin olla mukana luomassa mahdollisuuksia niin yksilöille kuin yhteisöillekin osallistua heille mielekkääseen toimintaan. Mahdollisuudet toimintaan ovat jo olemassa, mutta enää tarvitaan sillanrakentajia toimijoiden välille. Sitä varten Majakka on olemassa.

Nykyhetken kartoittaminen on tärkeää, jotta tiedetään millä tavalla ihmisiä voidaan saattaa järjestöjen pariin. Toimiminen ihmisten parissa vaatiikin kuulevia korvia ja näkeviä silmiä, jotta pystytään tunnistamaan ihmisten aitoja tarpeita. Vapaaehtoisuus tai järjestötoiminta ei ole enää samanlaista kuin esimerkiksi parikymmentä vuotta sitten. Toimintaa luonnehtii usein projektinomaisuus ja lyhytaikainen sitoutuminen tekemiseen, mikä vaatii myös järjestökentältä kykyä reagoida uudenlaiseen jäsenyyteen. Kuinka helppoa on tänä päivänä lähteä mukaan toimintaan? Kynnys osallistumiseen kasvaa sitä myötä, mitä enemmän sitoutumista ja vastuuta toiminta edellyttää.  Toisaalta sitoutuminen toimintaan voi toimia eräänlaisena juurruttamisen keinona. Muuttaessani paikkakunnalle opiskelujen perässä olin heti etsimässä itselleni yhteisöä, johon kuulua. Kaikkeen toimintaan ei pääse noin vain mukaan, vaan tieltä on joskus raivattava paljonkin esteitä. Kaikilla ihmisillä ei ole samanlaista tahtoa ja halua lähteä mukaan järjestötoimintaan, vaan hetkellinen motivaatio voi olla pian tiessään välillisen tai välittömän torjumisen jälkeen. Sen vuoksi järjestöissä toimiessaan onkin kysyttävä kaikilta ja erityisesti itseltään, että kuinka helppoa olisi jonkin ulkopuolisen tulla mukaan toimintaan. Onko meille varmasti jokainen halukas tervetullut? Miten uudet ihmiset otetaan vastaan? Mikä muuttuu, kun riveihin astuu uusi jäsen?

Monesti järjestöihin kaivataankin uusia jäseniä toiminnan uudistamiseksi. Meissä kuitenkin herkästi herää vastarinta silloin, kun vanhan ja vakiintuneen toimintatavan tilalle ehdotetaan jotain uutta. Innostuminen ja uusin silmin näkeminen ovat kuitenkin taitoja, joita on mahdollista oppia. Eihän koko järjestöä tarvitse pistää saman tien uusiksi, vaikka päätettäisiinkin tehdä asioita toisin. Ja mikäli vanhassa vara parempi on aina mahdollista palata tekemään asioita tutulla ja turvallisella tavalla. Toimintaan voi kuitenkin saada nostetta kun päättää tehdä asioita totutusta poiketen. Sen sijaan, että pyrkisi toimimaan kaiken kattavasti, voikin välillä keskittyä katsomaan sitä, mitä tapahtuu juuri tällä hetkellä ympärillä. Ehkäpä voisi pyytää jotain tuttuaan tutustumaan omaan toimintaansa tai kysyä, haluaisiko kaverin edustama järjestö lähteä mukaan seuraavaksi järjestettävään tapahtumaan. Kokeilemalla ainoastaan voidaan löytää ne toiminnan muodot, jotka palvelevat järjestötoimijoita parhaiten. Ja mikäli järjestöt eivät ole ennestään tuttuja ei ole edes mahdollista haaveilla kaikesta siitä, mitä yhdessä voitaisiin saada aikaiseksi. Uutta mietittäessä ei voida kulkea samoilla vanhoilla urilla, vaan joskus onkin poikettava totutusta ja kokeiltava asioita uudella tavalla. Aina ei välttämättä onnistuta, mutta monenlaisia kokemuksia tarvitaan ideoiden jalostamiseen.

Ennen kesälomalle siirtymistä haluan kiittää kaikkia niitä, joiden kanssa sain tehdä arvokasta työtä yhdessä. Majakalta lähden vahvuuteni tuntien ja rohkeampana kuin koskaan. Omat verkostoni ovat vahvistuneet ja koen, että pystyn myös jatkossa tarjoamaan paljon järjestökentälle. Tulkaamme siis tutuiksi myös jatkossa ja toivon mukaan jatkamme yhdessä tekemistä myös tästä lähtien!

Helena Jaakola

Mainokset