Majakkablogi


Jätä kommentti

Kyläyhteisöllisyys paikallisen hyvinvoinnin mittarina

Kesän koittaessa monen suomalaisen sielun ja mielenmaisema lepää maaseudulla, kylämaisemassa, järven tai joen rannalla, pellonpientareella, metsänlaidassa, lintujen laulussa ja kukkien tuoksussa. Kesäkuukaudet tuovat moniin kyliin lomien ja vapaa-ajan myötä mökkiläisiä ja matkailijoita ja paikallisyhteisö voi määrällisesti jopa tuplaantua. Esimerkiksi Avoimet kylät 10.6. kokoaa meille kaikille kylätapahtumia satavuotisen Suomen kunniaksi ympäri Suomen ja Lapin, ja tokihan tapahtumia riittää joka lähtöön edelleen kautta kesän.

Yhtä köyttä -hankkeemme päätavoite, hyvinvointipalvelujen kehittäminen kylissä Meri-Lapin ja Tornionlaakson alueilla, on vienyt minut kevään aikana paitsi alueen kylille, myös useaan otteeseen pohtimaan, mistä eri elementeistä kokemuksemme ja sitä kautta käsityksemme hyvinvoinnista rakentuu. Kylän tarkastelu historiallisena, kulttuurisena, rakennettuna, sosiaalisena tai luonnonympäristönä, jossa arkea elämme ja asumme, voi avata lisää kiinnostavia tulokulmia hyvinvoinnin ulottuvuuksiin.

Järjestönäkökulmasta tarkastellen oma mielenkiintoni ohjautuu erityisesti sosiaalisen ympäristön tarkasteluun hyvinvoinnin rakentajana. Millainen on se lähiyhteisö, joka yhteisöllistä toimintaa tuottaa? Mikä saa yhteisössä aikaan yhteisen tahtotilan kehittää omaa kylää niin rakenteiden kuin toiminnan ja palveluiden näkökulmasta? Kylä sosiaalisena yhteisönä on konteksti, jonka puitteissa voidaan tarkastella esimerkiksi identiteettiin ja muutokseen liittyviä kysymyksiä: sitä, millaisina määrittelemme itsemme yksilöinä ja yhteisönä ja miten yhteisöllisyyden kokemus kylissä muuttuu ja muovautuu ajallisesti ja paikallisesti. Mukana on sekä subjektiivinen että kollektiivinen ulottuvuus: miten rakentuu kokemus kyläläisyydestä ja mikä ihmisryhmää lopulta yhdistää kyläksi? Onko kylä se ympäristö ja yhteisö, minkä yhteydessä juuri sinä koet olevasi ”kotona” vai onko se paikka muiden paikkojen joukossa, missä satut tässä hetkessä ja ajassa olemaan, asumaan?

Kotiseutu on sekä yksilön että paikallisyhteisön näkökulmasta toimiva käsite kuvaamaan yhteenkuuluvuutta tiettyyn paikkaan, mikä näyttäytyy hankkeessamme erityisesti maaseutukylien kontekstissa. Yhteenkuuluvuuden kokemus syntyy kuulumisen tunteesta arjen yhteisöön ja ympäristöön. Se rakentuu tällöin emotionaalisesti ja on siten hyvin henkilökohtainen, toisille vahva mutta toisille taas osin hauraskin kokemus. Kylän maantieteelliset rajat ovat historialliset, ajan saatossa muovautuneet. Rajat eivät ole pelkästään merkintöjä kartassa, vaan ne liittyvät myös ylisukupolvisiin ja ylihistoriallisiin kokemuksiin yhteisössä elämisestä, muistitietoon ja kokemustietoon. Ne voivat olla esimerkiksi sukulaisuuteen sidoksissa olevia kiemuroita. Nämä henkiset ja kulttuuriset raja-aidat pienyhteisöjen sisällä ja välillä ovat suurelta osin näkymättömiä, mutta silti joskus yhtä todellisia kuin tonttien rajat kartassa. Ne tulevat eri tavoin näkyviksi eri yhteisöjen, myös yhdistysten toiminnassa, ja vaikuttavat yhteisön koheesioon. Myös elämisen taloudellisten edellytysten rajallisuus tai jopa mahdottomuus aikaansaa vaikutuksia yhteisöllisyyden pysyvyyteen ja jatkuvuuteen: maaseudun kyliltä moni on lähtenyt toimeentulon perässä, mutta paluumuuttajiakin on. Kokemus kotiseudusta rakentuu muillekin tekijöille kuin ympärivuotiselle asumisperustaisuudelle.

On ollut ilo nähdä, miten monessa kylässä järjestöissä ja yhdistyksissä toimivat ihmiset synnyttävät yhdessä elinvoimaa, joka uusiutuu yhdessä tehden, kohtaamisten ja yhteisten kokemusten kautta. Kyläyhdistysten toimeliaisuuden osoituksia ovat vuodenkierron läpi järjestetyt tapahtumat pilkkikisoista karaokeiltoihin, hyvinvointipäivistä lastenkerhoihin. Suuria ponnistuksia ovat vaatineet myös monet käynnissä olevat ja läpiviedyt hankkeet, joilla on muun muassa kunnostettu yhdessä yhteisiä tiloja. Talkootyön osuus on hankkeissa aina mukana ja merkittävässä roolissa: jos ei olisi osaavia käsiä, jotka työpanoksensa yhteisen hyvän eteen antavat, ei tulisi tuloksiakaan. Toimiva, aktiivinen kyläyhdistys voi koota lähiympäristönsä toimijoita yhteen ja organisoida saman katon alle toimintaa, joka palvelee eri-ikäisiä ja erilaisia asukkaita. Olipa kyseessä paljasjalkainen kyläläinen, paluumuuttaja tai osan vuotta kylällä asuva, kylätoiminta voi olla osallistaja ja mahdollistaja, joka voi toimia moniaineksisen yhteisön koollekutsujana, ja joka näkee yksilöiden väliset erot yhteisön voimavarana, ei rajoittavana tekijänä. Yhteisiä haasteita kaikissa oman kylän kehittämiseen pyrkivissä yhdistyksissä ja yhteisöissä on, miten saada toimijoita mukaan, ja toisaalta se, miten jakaa tehtäviä ja vastuuta useammalle siten, että muutama aktiivi ei kuormitu liikaa. Kylä voi toimia turvallisena ja tukevana sosiaalisena yhteisönä ja ympäristönä, jossa elämisen perusedellytysten täyttymisen lisäksi lisäarvoa tuottaa yhdessä tekeminen. Silloin harvaan asuttu maaseutu ei näyttäydy tavanomaisina marginaalissa elämisen kuvauksina vaan dynaamisena elämän keskiönä ja -tapahtumapaikkana, jonka ytimenä on kylä.

Mainokset


Jätä kommentti

Asiakaskysely vahvisti: Majakan valolle on tilausta

majakka-pienempiMeri-Lapin alueella toimiva Järjestökeskus Majakka teki taannoin asiakaskyselyn sidosryhmilleen. Vastausten perusteella Majakka täyttää tehtävänsä sangen hyvin. Kehittämistoiveissa tuli esille esimerkiksi keskuksen tunnettavuuden ja kasvokkaisten kontaktien lisääminen.

Asiakaskysely Majakan toiminnasta suunnattiin sen keskeisille sidosryhmille, kuten jäsenyhdistyksille,  yhteistyökumppaneille ja ryhmiin osallistuneille. Jäsenyhdistyksiä ja yhteistyökumppaneita lähestyttiin sähköpostitse omilla kysymysarsenaaleillaan, joihin vastauksia pyydettiin kirjallisesti ja nimettömästi. Ryhmään osallistuneet saivat vastata nimettömästi paperilomakkeella.

Kaikkiaan sähköpostikyselyn kohteena oli reilut puolentoista tuhatta henkilöä tai yhteisöä,  jotka olivat olleet jossain yhteyksissä Majakkaan.

Vastausten perusteella reilut 70 prosenttia jäsenyhdistyksistä on ” täysin samaa mieltä” Majakan toiminnan tarpeellisuudesta  ja 27 prosenttia ”jokseenkin samaa mieltä”. Yhteistyön hedelmällisyydestä Majakan kanssa vastaajat ovat 55 prosenttisesti ”jokseenkin” ja 36 prosenttisesti ”täysin samaa mieltä”.  Neljä viidestä vastaajasta oli ”jokseenkin samaa mieltä” siitä, että  Majakan toiminta on näkyvää ja selkeää,  loput olivat asiasta ”täysin saamaa mieltä”.

Vastausvaihtoehdot väittämiin olivat ”täysin eri mieltä”, ”jokseenkin eri mieltä”, ”jokseenkin samaa mieltä”, ”täysin samaa mieltä”, ”ei kokemusta”.

Parhaiten Majakan toiminnan katsottiin toteutuneen kansalaistoiminnan tunnettavuuden ja näkyvyyden lisäämisessä ja vähiten  puolestaan ruohonjuuritason toiminnassa yhdistysten arjessa.

Yhdestätoista jäsenjärjestön vastauksesta vain yksi sisälsi kehittämisehdotuksen: sivutoimipiste Tornioon. Vaikka Majakan ainoat omat tilat sijaitsevat Kemissä, sen toiminta-ajatuksena on palvella koko Meri-Lapin järjestökenttää yhtä kattavasti. Majakalla on lisäksi jäsenyhdistyksiä Meri-Lapin ulkopuolelta. Vastanneet jäsenyhdistykset edustavat yli 80 prosenttisesti sosiaali- ja terveysalaa.

Kyselyyn vastanneista yhteistyökumppaneista reilut 70 prosenttia edustaa järjestökenttää, noin 10 prosenttia kuntia tai kuntayhtymiä ja reilut puolenkymmentä prosenttia oppilaitoksia. Yhteistyökumppaneilta tuli kaikkiaan 118 vastausta. Näistä noin viidennes ilmoitti tuntevansa Majakan ”hyvin” ja saman verran ”huonosti”,  reilu puolet ”kohtalaisesti” ja vajaat kymmenen prosenttia ”ei lainkaan”. Vastausvaihtoehdot Majakan tuntemisesta olivat ”hyvin”, ”kohtalaisesti”, ”huonosti”, ”ei lainkaan”.

Majakan toiminnan hyötyinä nähtiin muun muassa yhteisöllisyys, yhteistyöverkostojen koordinointi sekä alueellisen järjestökentän asioista tiedottaminen. Lisäksi vastauksissa huomioitiin monet Majakan käytännölliset palvelut, kuten kokoustilat, IT-tuki sekä muu neuvonta ja ohjaus.

Yhteistyökumppaneiden kehittämistoiveissa mainittiin muun muassa Majakan näkyvyyden ja saavutusten korostaminen, yhteisten avointen tilaisuuksien lisääminen eri toimijoiden kontaktoimiseksi sekä Majakan profiilin nostaminen järjestöjen yhteisenä edustajana ja edunvalvojana. Yksi vastaaja kyseenalaisti jäsenyhdistyslähtöisyyden ja alueellisuuden toteutumisen Majakan toiminnassa.

Ryhmiin osallistuneet täyttivät vastauslaatikkoa viidellä vastauslomakkeella. Niiden mukaan vastaajien odotukset Majakkaa ja sen ryhmiä kohtaan ovat täyttyneet täysin.

Neljä viidestä vastaajasta koki toiminnan mielekkääksi;  ryhmään osallistuminen oli lisännyt heidän hyvinvointiaan ”sataprosenttisesti” tuottaen heidän elämäänsä ”vaihtelua, piristystä ja iloa”.  Toiveena Majakalle sekä myös ryhmäläisille itselleen esitettiin osallistujamäärien kasvattamista.


Jätä kommentti

”Soppatykkimiehestä” vuoden vapaaehtoinen

matti-vapaaeht-palkittu

Tervolalainen Matti Tauriainen on palkittu Meri-Lapin vuoden vapaaehoistyöntekijänä. Kansalaistoiminnankeskus Majakan perinteisessä glögitilaisuudessa huomionosoitusta oli todistamassa muutamia kymmeniä vieraita perjantaina 9. joulukuuta.

– Tämä oli yllätys. Itsehän sitä ei osaa omaa työtään arvostaa, mutta kyllä se lämmittää, kun muut arvostavat, Tauriainen totesi.

Monenkirjavan vapaaehtoistyöuran omaava mies otaksuu, että avoimen äänestyksen kautta palkinnon napsahtamiseen kohdalleen vaikutti ratkaisevasti Suomi mies seikkailee –tilaisuuden taannoinen ”soppatykitys”.

– Teemme Mattisen-Liimatan kyläyhdistyksen soppatykin kanssa keikkoja erilaisiin yleisötilaisuuksiin, joissa tarjoamme asiakkaan tilauksen mukaan esimerkiksi hernekeittoa tai lihakeittoa.

Tykkivuoro alkaa aamuyöstä

– Tykkityöpäivät aloitetaan neljän tienoilla aamuyöstä jotta sopat olisivat jaossa aamupäivästä. Työvuoro päättyy noin seitsemän kieppeillä alkuillasta, kun kalusto on huollettu. Tuotto menee kyläyhdistykselle, jonka varapuheenjohtajana ja jokapaikan höylänä toimin.

Tauriaisen vapaaehtoistyön toimenkuvaan kuuluvat nykyään lisäksi  Rakennusliiton paikallisosaston ja Runkauksen kalastuskunnan johtokunnan aktiivina toimiminen. Takavuosina mies tunnettiin myös uurastuksestaan nuorten urheiluharrastusten ohjaajana.

Tauriainen valittiin vuoden vapaaehtoiseksi avoimella yleisöäänestyksellä, jonka hän voitti ylivoimaisesti. Äänestäjät luonnehtivat miestä perusteluissaan muun muassa hyvin auttavaiseksi ja ahkeraksi  vapaahetoistyön uurastajaksi,  jolta käy ”homma kuin homma”.  Häntä pidetään myös kylätoiminnan kehittäjänä, joka saa asioita eteenpäin.

Vapaaehtoistyöllä suuri merkitys

– Vapaaehtoistyössä ei tunteja lasketa, se on elämäntapa. Tarkoitukseni on jatkaa niin kauon, kun terveys kestää ja minua pidetään matkassa. Vapaaehtoistyöllä on yhteiskunnassa niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin suuri merkitys. Moni kehittämistyö on sen varassa.

Meri-Lapin Vuoden vapaaehtoinen –tunnustuspalkinnon myöntää vuosittain Meri-Lapin vapaaehtoistoiminnan kehittäjäverkosto. Palkinnon tarkoituksena on kiinnittää huomiota vapaaehtoistoiminnan ja muunkin kansalaistoiminnan merkitykseen ihmisen osallisuuden, terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä sekä tehdä vapaaehtoistyötä näkyvämmäksi.

Tunnustuspalkinto annettiin tänä vuonna Meri-Lapissa yhdeksättä kertaa. Palkinnon luovuttivat Pohjoisen yhteisöjen tuki – Majakka ry:n hallituksen puheenjohtaja Kaisa Lauri ja toiminnanjohtaja Tuula Huttunen-Koivumaa. Lapin AMK muisti vapaaehtoistyöstä palkittua Tauriaista kehonkoostumusmittaus-lahjalla.

Palkinnonluovutustilaisuudessa esiintyi Kemin nuorisotoimen Kemi Factori –työpajan bändi, joka viihdytti vieraita ammattimaisin ottein joulumusiikillaan.

kemi-factori-bandi-kuva


Jätä kommentti

Uusia kasvoja infoon

img_2331

Majakan infon toiminnasta vastaavat järjestösihteeri Tuula (vas.) ja uusina järjestöavustajina Eija ja Ella.

Majakkatalon infossa on aloittanut kaksi uutta järjestöavustajaa; marraskuun lopussa talon jättäneen Sirpan töitä ovat tulleet jatkamaan Eija ja Ella. Tuttuna kasvona  infon palveluihin osallistuu edelleen myös  järjestösihteeri Tuula.

Reilut parikymmentä vuotta Kemissä asunut Eija on kotoisin Pohjois-Savosta, Vieremältä. Aikaisemmin hän on työskennellyt muun muassa Tornion sairaskotisäätiöllä sotaveteraanien avustajana ja Kemin kaupungin Lasten talolla taideohjaajana.

Majakka oli Eijalle jossain määrin tuttu jo entuudestaan, koska hän on toiminut vuosia Lapin Autismi ja Aspergeryhdistyksen hallituksessa. Parin muun järjestöjäsenyyden lisäksi hän harrastaa teatteria, valokuvausta, joogaa ja käsitöitä.

– Olen viihtynyt Majakassa hyvin. Tehtävät ovat vaihtelevia ja täällä tapaa uusia ihmisiä – yhdistystoiminta kiinnostaa minua ylipäänsä, Eija summaa.

Toisena infotyöntekijänä marraskuulla aloittanut Ella on lähtöisin Itä-Lapista, mutta asunut Kemissä jo lähes vuosikymmenen.Ellan työhistoriasta löytyy muun muassa painopinnan valmistusta ja myyntityötä, josta hänellä on myös ammattitutkinto. Harrastuksikseen Ella mainitsee lukemisen, kesäkalastuksen ja retkeilyn.

– Olen tykännyt työskennellä Majakassa, koska työ on monipuolista ja minut on otettu täällä hyvin vastaan. Tuntuu kuin olisin ollut  talossa jo pitempäänkin, Ella toteaa.

Sirpan työssäoppismisjakso päättyi

Sirpa on työskennellyt infossa järjestöavustajana lähemmäs pari vuotta suorittaen merkonomikoulutuksen työssäoppimisjaksoa koulun työjärjestyksen mukaisesti.Yli 30 vuoden käyttötavaramyyjän työn jälkeen järjestökenttä on tarjonnut Sirpalle mielekkäita uudenlaisia tehtäviä.

– Olen tykännyt työskennellä Majakassa, täällä on mahtava työporukka ja järjestötoimijat ovat mukavia asiakkaita. Pidän järjestökenttää tärkeänä; tein itsekin ennen paljon vapaaehtoistyötä lasten harrastuksiin liittyen, Sirpa kertoo.


Jätä kommentti

Oletko valmis hyppäämään liikkuvaan junaan?

Jälleen kerran olen saanut todeta kuinka mielenkiintoista järjestökoordinaattorin työ on. Alkusyksystä oli paljon messuja, käytännön järjestelyjä ja kokouksia kalenteri pullollaan. Loppusyksyyn mentäessä on työnkuva muuttunut enemmän pohdiskelevaan, analysoivaan ja innostavaan kehittäjätyöhön. Erinäisiä hakemuksia ja suunnitelmia on saanut aivot solmussa kirjoittaa. Kirjoitustyön lisäksi kehitystyöhön liittyy onneksi muutakin, viime viikkojen aikana olen saanut etuoikeuden osallistua monenlaisiin kehittäjätilaisuuksiin ja seminaareihin.

Matkailumarkkinoinnin älykkäät ratkaisut- seminaari oli 26.10 Aineen taidemuseolla, Innostamo-verkostotapaaminen 28.10 Luotolan nuorten järjestämänä, järjestöjen tutustumismatka Rovaniemen neuvokkaaseen ja lapin ensi- ja turvakotiin 2.11 ja Lapin ammattikorkeakoulun Valakiat-kumppanuustapahtuma 10.11 Tornion elämystehtaalla. Ajatusten tuulettaminen ihmisten kanssa, uuden tiedon saaminen ja toisten kokemuksista kuuleminen on se painekattila, jossa parhaimmat keitokset syntyy.

Päällimmäisenä näistä tapahtumista minulle on jäänyt silmiä avaava tietopaketti siitä, missä ollaan ja minne ollaan menossa kovalla tohinalla. Uudet teknologiset ratkaisut ovat ja tulevat olemaan käytössä, halusimme sitä tai emme. Vielä kaksikymmentä vuotta sitten pankkeja oli joka kaupunginosassa, nyt vain keskustassa. Suurin osa palveluista on siirtynyt sähköiseen asiointiin. Säästää aikaa ja rahaa. Henkilökohtaista kanssakäymistä ei juuri ole. Näin on käynyt tai on käymässä joka palvelun kanssa. Monia esityksiä kuunnellessa ajatukset tuntuivat lähinnä tieteiselokuvien selostuksilta, mutta ei, teknologia on jo olemassa ja odottaa vaan käyttöönottoa.

Toinen viesti, jonka tallensin visusti korvan taakse, on somen hyödyntäminen. Silmät avautuivat uudella tavalla huomaaman somen voiman ja mahdollisuudet. Twitter, pinterest, facebook, instagram, youtube ja niin edelleen, kanavia on pilvin pimein. Suuremmat toimijat näitä jo hyödyntävät, mutta kellä vapaaehtoistyöntekijällä on aikaa jatkuvasti päivittää, seurata ja vastata eli mennä nettiin koko ajan? Minua on valistettu moneen otteeseen siitä kuinka nuoret eivät mene nettiin vaan ovat siellä koko ajan. Nuoret määräävät kehityksen suunnan, ovat viitoittajia. Puhelinsoittokin on jo aika ”out” ja chatit on ”se” kanava jossa kommunikaatio tapahtuu, kaiken pitää olla helppoa ja nopeaa. Sekin kerrottiin, että ei kannata ottaa kaikkia kanavia hallintaansa, vaan valita pari vahvaa, jotka palvelevat omia tarkoitusperiä ja toimia niissä aktiivisesti. Nyrkkisääntöjä näissä kanavissa oli muutama; eli hyviä kuvia, hyviä videoita, selkeästi ja tasokkaasti tuotu viesti, läsnäolo kanavan vaatimalla tavalla, verkostojen luominen, pönötys pois, tarinan kautta kerronta (tarinat tuovat asian ihmisten lähelle) ja tärkeimpänä, aitous ja rehellisyys viestinnässä tulee muistaa.

Sosiaalisen median ja brändäyksen ammattilainen Kati Koivusen missio on istuttaa Lappiin kulttuuria, joka kannustaa yksilön osaamisen ja vahvuuksien esille tuomista. Minä haluaisin nostaa innostusta tuoda esiin järjestöjen osaaminen ja vahvuuksia. Some- kanavat ovat oivallisia välineitä tähän; kukkaroystävällisiä, ajankohtaisia ja mikä parasta- se tavoittaa uutta kohderyhmää. Mutta miten osaan toimia somekanavissa? Miten viesti tuodaan esiin niin että se on houkutteleva ja massasta erottuva?  Muun muassa näihin kysymyksiin teen parhaani, että Majakka järjestöjen tukiorganisaationa pystyy vastaamaan. Vuodelle 2017 on suunnitelmissa monta työpajaa/koulutusta, jotka antavat järjestökentälle välineitä toimia tämän päivän viestintävälineissä. Oletko sinä valmis hyppäämään liikkuvaan junaan? Asemalla ihmettely ei pidemmän päälle kannata. Toivottavasti nähdään yhteisissä työpajoissa uusien työtapojen merkeissä.

Anne

Anne Oikarinen
Järjestökoordinaattori
Pohjoisen yhteisöjen tuki – Majakka ry
Pohjoisrantakatu 5, 2.krs, Kemi
puh: 050 4408969

 


Jätä kommentti

Opiskelijan terveisiä Majakalta!

Olen Sari Nevalainen, aloitin lokakuun puolessa välissä sosionomiopintoihini liittyvän harjoittelun Majakalla. Tämä on viimeinen harjoittelu ennen valmistumista sosionomiksi ja halusin harjoitteluun juuri Majakkaan. Opintojeni aikana en ole saanut mielestäni tarpeeksi tietoa järjestöihin liittyen ja uskon että Majakalla minun on mahdollisuus saada kattava kuva meri-lapin järjestötoiminnasta.

Otin varaslähdön harjoitteluun ja olen saanut olla jo Majakan mukana monissa tapahtumissa: Maailma tuli kaupunkiin tapahtumassa, järjestömessuilla, Kirstunvartija koulutuksessa sekä Majakalla järjestetyssä vapaaehtoistoimijoille suunnatussa myötätunnon vahvuus ja varjot -teemailtamassa. Majakalla 19.10.2016 järjestetty järjestötoimijoille suunnattu ensiaputaitoja lisäävä koulutus oli hyvä tilaisuus päivittää ensiaputaitoja ja tuli sieltä uutta tietoakin runsaanmitoin.

Harjoitteluni kestää joulukuun loppupuolelle ja toivon saavani mahdollisimman paljon tietoa järjestötoiminnasta ja Majakassa meneillään olevista mielenkiintoisista hankkeista. Olen innolla mukana myös tulevissa tapahtumissa ja toivottavasti saan tilaisuuden tutustua moniin järjestötoimijoihin.

Sari Nevalainen


Jätä kommentti

Nyt kysellään ja osallistetaan!

Koska viimeksi olet vastannut asiakastyytyväisyyskyselyyn tai palautekyselyyn? Onko kännykkäsi piipannut vain hitusen sen jälkeen, kun olet sulkenut liikkeen oven tai sulkenut puhelun, ilmoittaakseen käyttäjäkyselyn saapuneen? Jep, jep meistä ja mielipiteistämme ollaan kiinnostuneita ja yritykset ja muut palveluntuottajat haluavat kehittää palvelujaan. Tottahan toki, näinhän sen pitää ollakin –asiakaskehittäjä, on päivän sana ja varsin tuttu muuallakin, kun sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisessä.

Helsingissä on meneillään Keskustakirjasto 2018 hanke, jossa rakentamisessa sekä palveluiden ja toiminnan suunnittelussa hyödynnetään merkittävästi kuntalaisia. Miten kirjasto voisi olla vielä parempi palvelu meille kaikille? Millaisena näet kirjaston kymmenen vuoden päästä? Tällaisia asioita pohtii kirjaston kaverit –kehittäjäyhteisö, joka starttasi toimintansa kesäkuussa 2016. Kirjaston kavereiksi ryhtyi yhteensä 300 kaupunkilaista. Kavereiden toiminta on avointa yhdessä tekemistä, jonka tavoitteena on synnyttää uusia kokeiluja, tuotteita ja palveluita, eli parempi kirjasto.

Hyviä vaihtoehtoja on paljon ja entistä enemmän näille uusille avauksille tulee olemaan kysyntää ja mahdollisuuksia. Hyvis-hankkeessa pilotoidaan myös uutta syksyn 2016 aikana. Haluamme kokeilla ja kokeilemmekin kokemuksellisen tiedon keräämistä yhdessä Lapin AMK:n sosionomiopiskelijoiden kanssa. He jalkautuvat 11 eri yhdistykseen ottamaan selvää miten yhdistystoiminta vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin ja osallisuuden tunteeseen. Pilotointia toteutetaan kolmen eri kohderyhmän näkökulmasta, jotka ovat järjestöjen palveluiden käyttäjät (asiakkaat), järjestöjen vapaaehtoiset, jotka tuottavat palvelut sekä järjestökentän ammattilaiset. Vapaaehtoisiin kuuluvat mm. ohjaajat, valmentajat, hallituksen jäsenet ja muut järjestön aktiivit.

Nyt kokemuksellisen tiedonkeruun pilotissa haetaan vastauksia mitä järjestötoiminta ja siinä mukana oleminen merkitsee yksilön hyvinvoinnille, miten toiminnassa mukana oleminen tunnetasolla merkitsee yksilölle ja mitä sen antaa omaan arkeen. Miten yhdistystoimijat kokevat oman osallisuutensa ja vaikuttamismahdollisuudet yhdistyksen toimintaan ja sitä kautta yhteiskuntaan. Haluamme kuvauksia tunteesta, merkityksestä ja ihan oikeaa tietoa asioista, jota voi antaa vain sellainen, joka on kokenut sen.

Kokeilun avulla arvioimme myös tiedonkeruun tuloksia ja tulosten hyödynnettävyyttä kunta tasolla mm. sähköisen hyvinvointikertomuksen laadinnassa. Oppia ikä kaikki ja nyt tuntuu, että olemme vasta ensi metreillä tällaisen tiedonkeruun polulla. Kokemus on aina yksilöllinen ja henkilökohtainen. Kukaan muu ei osaa sitä paremmin sanoittaa, kun hän, joka on sen itse kokenut.

Jos haluat jakaa oman kokemuksen yhdistystoiminnan merkittävyydestä sinulle, niin ole ystävällinen avaa linkki ja jaa meidän kanssa kokemuksesi.

https://fi.surveymonkey.com/r/7X9QJTL

Pidetäänhän yhteyttä vai oliko se, että ”pysy kanavalla”, tästä voi tulla vielä hyvin mielenkiintoista!

Kuva Tervolan Terveyden edistämisen työryhmän toteuttamilta messuilta  28.9.2016, joissa myös Hyvis-hanke oli esillä ja toteutti kokemusksellisen tiedon keräämistä.

Hyvis -tiimiläiset

Maarit & Marika